Oikeudenmukaisuus ja eläkkeet

Eläkkeiden kertymisen oikeudenmukaisuus on keskusteluttanut suomalaisia. Erityisesti se miten eläkkeet ovat kasvaneet suhteessa palkkatuloihin. Eläketurvakeskuksen selvityksen mukaan eläkeläisten asema  palkansaajiin nähden on pysynyt viimeisen kahdenkymmen vuoden ajan ennallaan.

Suomen työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Lakisääteisen työeläkkeen rahoittavat työnantajat ja työntekijät palkkasummasta kerättävällä työeläkemaksulla. Työeläkejärjestelmään tulleet ensimmäiset sukupolvet ovat maksaneet pienempiä maksuja kuin järjestelmään myöhemmin tulleet.

Esimerkkinä 1935 syntyneiden koko työuranaikaiset eläkemaksut ovat 11.5 prosenttia palkkasummasta, 1945 syntyneiden 16 prosenttia ja 1975 syntyneillä vastaavasti 24 prosenttia.

Vastaavasti vanhimmat ikäluokat ovat saaneet maksamansa eläkemaksut 3.4 kertaisena takaisin omissa eläkkeissään. 1945 syntyneillä eläke suhteessa maksettuihin maksuihin on 2.8 kertainen ja vuonna 1975 syntyneillä 1.5 kertainen.

Vuoden alussa voimaan tullut eläkeuudistus mahdollistaa sen, että työeläkemaksu voidaan vakiinnuttaa n. 24-25 prosentin tasolle aina 2060 luvun puoliväliin saakka. Tämä malli perustuu ns taitettuun indeksiin, jossa eläkkeen korotuksen perusteena on 80 prosenttia elinkustannusten ja 20 prosenttia palkkojen nousua.

Eduskunnalle on tehty kansalaisaloite, jossa esitetään että työeläkkeiden tarkistuksessa siirryttäisiin ansiotasoindeksiin, jossa palkkakehityksen vaikutus indeksikorotukseen olisi 100 prosenttia.

Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan siirtyminen tähän malliin nostaisi eläkemaksuja nykyisestä 24,4 prosentista yli 30 prosenttiin. Jos malli haluttaisiin rahoittaa eläkerahastoja purkamalla, varat riittäisivät 2060-luvulle ja sen jälkeen eläkemaksut tulisi nostaa 38 prosenttiin palkkasummasta tai maksussa olevia eläkkeitä tulisi leikata 30 prosentilla.

Vastaavan suuntaisia aloitteita on tuotu myös tulevan SDP:n puoluekokouksen käsittelyyn. Useimmiten näissä aloitteissa muutoksen tarvetta perustellaan eläkeläisköyhyyden ehkäisemisellä. Mallin muuttaminen ei kuitenkaan nostaisi pieniä eläkkeitä vaan toisi sitä suuremmat korotukset mitä suurempi pohjaeläke olisi. 1000 euron työeläkkeessä prosentin nousu ansiotasoindeksissä olisi 7 euroa ja vastaavasti 3000 euron eläkkeissä 30 euroa ja 12000 euron eläkkeissä 120 euroa.  

Samaisen eläketurvakeskuksen selvityksen mukaan eläkeläisten pienituloisuus on yhtä yleistä kuin palkansaajienkin. Pienet palkat ovat pohja pienille eläkkeille.

Pohjois-Karjalassa suuri määrä sinnittelee reilusti alle 1000 euron eläkkeellä. Heitä auttaisi parhaiten kansaneläkkeen ja takuueläkkeen tasokorotus. Pieniä työeläkkeitä nostettaisiin parhaiten  asettamalla alkueläke oikeaan kohtaan, niin että koko elämän mittainen työura tulee huomioiduksi reilulla ja tasapuolisella tavalla. Sen jälkeen on tärkeää, että eläkettä korotetaan niin, että ostovoima turvataan. Nykyinen indeksi toimii näin.

Sipilän hallituksen kansaneläkeindeksien leikkaaminen ja leikatulle tasolle jäädyttäminen sen sijaan vähentää konkreettisesti pienimpien eläkkeiden ostovoimaa ja lisää eläkeläisköyhyyttä. Tähän kun lisätään lääkekorvausten leikkaaminen ja palvelumaksujen korotukset, ei ihme, että eläkeläisiä näkyy entistä enemmän leipäjonoissa. Sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetissa nämä leikkaukset esitettiin peruttaviksi.