Muistetaanko vielä, kun
puhuttiin Uusseelantilaisesta mallista 1990-luvulla. Australian malli lienee
vielä askel ”eteenpäin” siitä. Kuuntelin asiantuntijoja Suomeen kiireellä
väsättävän maakuntamallin työvoima- ja elinkeinopalvelujen tulevasta asennosta.
Kansainvälisen työvoimapolitiikan asiantuntija Robert Arnkil sanoi, että Suomen
työvoimapalvelujen malli on tähän asti ollut pohjoismainen malli, nyt Suomen
hallitus valmistelee maakuntamalliin liittyen siirtymistä työvoimapalveluissa
Australian malliin. Tämä tarkoittaa työvoimapalvelujen lähes täydellistä
yksityistämistä.
Suomessa tähän suuntaan
on jo menty osittaisuudistuksin ja jo palattu takaisinkin.
Pitkäaikaistyöttömien kolmen kuukauden välein tehtävien haastattelujen
yksityistäminen onnistui ensimmäisellä kerralla vain osittain, kun huomattiin,
että viranomaispäätöksiä ei perustuslain mukaan voi siirtää firmoille.
Mitä työvoimapalvelujen
yksityistäminen on sitten tarkoittanut Australiassa? Tärkein havainto on
kermankuorinta. Työvoimapalveluyritykset ovat haalineet asiakkaikseen parhaiten
työllistyvät ryhmät. Heikoimmin koulutetut ja pitkäaikaistyöttömät jätettiin
”parkkiin” eli oman onnensa nojaan. Julkinen sektori ei millään tavalla halunnut
puuttua yritysten toimintaan, vaan niille annettiin vapaat kädet tehdä tulosta
parhaaksi katsomallaan tavalla. Kun ongelmia alkoi kasautua, on järjestelmää
avattu ja ryhdytty vaatimaan mm. laadun valvontaa ja avoimuutta.
Iso-Britanniassa taas yksityiset palvelut on kohdistettu vaikeimmin
työllistettäviin.
Molemmissa maissa on
kohdattu ongelma, että alun perin pienet yritykset edellä alkanut toiminta
keskittyi suutyrityksille. On selvää, että tässä tilanteessa yhteiskunnan
ohjaus, jos sitä poliittisesti haluttaisiinkin lisätä, on jo melko vaikeaa.
Hollannissa taas pitkäaikaistyöttömiin ja vaikeasti työllistyviin kohdistuvat
palvelut yritettiin pakkoyhtiöittää vuonna 2000. Se epäonnistui täydellisesti
ja oli sekava sekä kallis. Hollannissa palattiin takaisin entiseen.
Suomessa ollaan nyt
tätä pakkoyhtiöittämistä tekemässä koko maakuntahallinnon toimiin. Sote on
puhuttanut eniten. Siinäkin lähinnä terveydenhoito. Muistetaanko enää edes,
että kahden tavun lyhenteen sote ensimmäinen tavu tarkoittaa sosiaalipalveluja.
Ne on ollut tarkoitus integroida eli koplata terveyspalvelujen kanssa yhteen.
Tämä ns. yhdenluukun periaate tarkoittaa sitä, että kun samoilla ihmisillä on
sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarpeita, palvelut saadaan
samasta pisteestä. Kun kaikki nykyiset julkiset toiminnot yhtiöitetään ja
etuoikeus palvelujen tuottamisessa annetaan yksityisille yrityksille, tätä
koplaamista on mahdoton toteuttaa.
Hallitus on lähtenyt
liikkeelle ajatuksella, että pienet maakunnalliset yritykset olisivat
palvelujen tuottajia. Australian ja Britannian esimerkit kuitenkin osoittavat,
että ennen pitkää suuryritykset valtaavat markkinat. Maakuntauudistuksen
lainsäädäntö on nyt tuotu eduskunnan käsittelyyn. Tärkeimmät osat eli soten
valinnanvapausmalli ja työvoimapalvelujen yksityistäminen tulevat vasta
myöhemmin. Jotta eduskunnalla olisi koko kuva uudistuksesta ja sen vaikutuksista
on koko paketti voitava käsitellä yhdessä.
