Hallitus EK:n taskussa

Työnantajien keskusjärjestö Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoitti yksipuolisesti viime viikolla, että se irtautuu kaikista keskusjärjestösopimuksista. Palkansaajien ja työnantajien keskusjärjestöjen yhdessä laatimat sopimukset sisältävät kirjaukset esimerkiksi luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen asemasta, lomalaista ja ammattiyhdistysten jäsenmaksujen tilityksistä. Vaikka monet näistä asioista on kirjattu myös eri työehtosopimuksiin, niin monilla pienemmillä aloilla keskusjärjestösopimukset ovat muodostaneet pohjan, jolla neuvottelut on käyty.

Ilmoitus on jatkoa EK:n vuonna 2015 tekemälle päätökselle, että se ei enää keskusjärjestönä neuvottele palkkaratkaisuja, vaan siirtää niistä vastuun jäsenliitoilleen. Toiminnallaan EK on kuoppaamassa suomalaisen työmarkkinajärjestelmän historiassa pitkää jaksoa, jossa yhteisellä sopimisella on voitu turvata niin työrauha, ansioiden maltillinen kehittyminen kuin viennin kilpailukyky. Valtio on tässä kolmikannassa ollut myös aktiivinen vaikuttaja tavoitteena tukea työmarkkinoilla syntyneitä sopimuksia mm. vero- ja sosiaalipolitiikallaan. Tämä on ollut pohja suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisessa.

Nyt tehtävät toimet ovat selkeä pyrkimys tämän asetelman romuttamiseen. Siirtämällä neuvottelut pois keskusjärjestötasolta liittoihin ja ajamalla työpaikkakohtaista sopimista on EK:lla selvä toimintamalli jossa se haluaa heikentää palkansaajien joukkovoimaa. Tämä on Thatcherismia, jota on nyt hyvä sauma lähteä toteuttamaan perusporvarihallituksen tuulen suojassa. Näillä toimilla kuitenkin vaarannetaan työmarkkinoiden toiminta ja ajetaan tulevaa liittokierrosta tuntemattomaan.

Kuka tietää enää mikä on tämä erityinen Suomen malli, jota Kikyllä on ajettu. Sosialidemokraatit ovat halunneet olla mukana vakauttamassa Suomen taloutta ja luomalla edellytyksiä työllisyyden paranemiseen vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä parantamalla. Tangoon tarvitaan kuitenkin aina kaksi ja kolmikannassa kolme osapuolta.
 

Sipilän hallitus on koko olemassaolonsa aikansa pyrkinyt vaikuttamaan työmarkkinoiden ja erityisesti ammattiyhdistyliikkeen toimintaan. Ensin oli vuorossa pakkolakipaketti, jossa olisi kansainvälisten sopimusten vastaisesti rajoitettu työmarkkinaosapuolten vapaata sopimisoikeutta. Tämän kaaduttua hallitus rakensi kilpailukykysopimuksensa, jossa työaikaa lisättiin ja työnantajien sosiaaliturvamaksuja siirrettiin palkansaajille. Näin hallitus ilmoitti luovansa jopa kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Sittemmin monet talousasiantuntijat, talouspolitiikan arviointineuvosto viimeisimpänä, ovat osoittaneet hallituksen arviot epärealistiseksi toiveajatteluksi.

Nyt olisikin korkea aika käyttää niitä Suomen vahvuuksia jotka on testattu ja hyväksi havaittu. Tekemällä reilua yhteistyön politiikkaa ja antamalla arvo työntekijälle lisätään luottamusta, joka on perusta tuloksia tuottavalle sopimiselle. 

Kansanvalta

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlimme itsenäisyyttä ja kansanvaltaa. Juhlavuoden alkajaisiksi kansanedustajat jalkautuivat kouluihin puhumaan kansanvallasta, eduskunnasta ja kansanedustajien työstä. Kysymyksiä tuli laidasta laitaan. Oppilaat olivat selvästi paneutuneet aiheeseen. Suomen sisäisten ja maakunnallisten asioiden lisäksi listalla oli EU, mutta ennen muuta Yhdysvaltojen presidentinvaalit ja presidentiksi valittu Donald Trump. Maailmanpolitiikka näytti tulleen täydellä rytinällä koululuokkiin, samaan tapaan kaikkien tietoisuuteen kuin omana kouluaikanani Vietnamin sota.

Vaikka ilmassa on pelokkuutta ja monia kysymyksiä tulevaisuuden suhteen, antaa tämän kaltainen yhteinen tietoisuus mahdollisuuden myös paneutua kansanvallan ytimeen, siihen mitä kansanvalta on. Trumpin valinnan jälkeen on yleisesti alettu puhua totuuden jälkeisestä ajasta tai vaihtoehtoisesta totuudesta. Vaihtoehtoisessa totuudessa faktoilla on vain vähän merkitystä, sen sijaan se miltä minusta tuntuu ja miten uskon asioiden olevan, on arvossaan. Tällainen asetelma estää järkiperäisen keskustelun ja sehän nähtiin jo ennen Yhdysvaltojen presidentinvaaleja Britannian EU-eroäänestyksessä.

Vuosikymmeniä on hoettu, että sillä miten äänestämme vai äänestämmekö lainkaan ei ole vaikutusta enempää kuin merkitystäkään. Kansanvallassa on. Sen vuoksi kansanvallan ydin on luottamus ja vastuullisuus. Luottamus on ansaittava vastuullisuudella. Tämän ymmärtäminen on erityisesti poliittisten puolueiden tehtävä niiden asettaessa ehdokkaita ja valmistautuessa vaaleihin. 

Kansanvallan paras tae ovat aktiiviset kansalaiset ja monipuolinen tiedonvälitys. Historian, myös lähihistorian ymmärtäminen ja medialukutaito, ovat tärkeimpiä koulussa opetettavia asioita. Se, että puhutaan ja perustellaan asiat faktoilla, ei kiellä sitä, että tunteilla on merkitystä. Tunne liikuttaa ihmisiä hyvässä ja pahassa.