Kansanvalta

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlimme itsenäisyyttä ja kansanvaltaa. Juhlavuoden alkajaisiksi kansanedustajat jalkautuivat kouluihin puhumaan kansanvallasta, eduskunnasta ja kansanedustajien työstä. Kysymyksiä tuli laidasta laitaan. Oppilaat olivat selvästi paneutuneet aiheeseen. Suomen sisäisten ja maakunnallisten asioiden lisäksi listalla oli EU, mutta ennen muuta Yhdysvaltojen presidentinvaalit ja presidentiksi valittu Donald Trump. Maailmanpolitiikka näytti tulleen täydellä rytinällä koululuokkiin, samaan tapaan kaikkien tietoisuuteen kuin omana kouluaikanani Vietnamin sota.

Vaikka ilmassa on pelokkuutta ja monia kysymyksiä tulevaisuuden suhteen, antaa tämän kaltainen yhteinen tietoisuus mahdollisuuden myös paneutua kansanvallan ytimeen, siihen mitä kansanvalta on. Trumpin valinnan jälkeen on yleisesti alettu puhua totuuden jälkeisestä ajasta tai vaihtoehtoisesta totuudesta. Vaihtoehtoisessa totuudessa faktoilla on vain vähän merkitystä, sen sijaan se miltä minusta tuntuu ja miten uskon asioiden olevan, on arvossaan. Tällainen asetelma estää järkiperäisen keskustelun ja sehän nähtiin jo ennen Yhdysvaltojen presidentinvaaleja Britannian EU-eroäänestyksessä.

Vuosikymmeniä on hoettu, että sillä miten äänestämme vai äänestämmekö lainkaan ei ole vaikutusta enempää kuin merkitystäkään. Kansanvallassa on. Sen vuoksi kansanvallan ydin on luottamus ja vastuullisuus. Luottamus on ansaittava vastuullisuudella. Tämän ymmärtäminen on erityisesti poliittisten puolueiden tehtävä niiden asettaessa ehdokkaita ja valmistautuessa vaaleihin. 

Kansanvallan paras tae ovat aktiiviset kansalaiset ja monipuolinen tiedonvälitys. Historian, myös lähihistorian ymmärtäminen ja medialukutaito, ovat tärkeimpiä koulussa opetettavia asioita. Se, että puhutaan ja perustellaan asiat faktoilla, ei kiellä sitä, että tunteilla on merkitystä. Tunne liikuttaa ihmisiä hyvässä ja pahassa.